Tarkkaavaisuus

Mitä tarkoitetaan sanalla tarkkaavaisuus?

Voisi sanoa, että meillä on elämässä ainoastaan yksi työkalu, tarkkaavaisuus. Tarkkaavaisuudella tarkoitan kykyä keskittää huomio johonkin kohteeseen. Sen avulla voimme suodattaa ärsykkeitä, havaita eroja asioiden välillä ja keskittyä tiettyyn päämäärään.

Mikä on tarkkaavaisuuden merkitys?

Tarkkaavaisuus mahdollistaa kyvyn suoriutua tehtävistä tarkkailemalla ympäristöä ja löytämällä ratkaisua vaativia ongelmia. Tämä ongelmienratkaisukyky mahdollistaa oppimisen ja opin muistamisen. Tarkkaavaisuus mahdollistaa syy seuraussuhteiden havaitsemisen, josta on apua esimerkiksi vaaratilanteiden havaitsemisessa, vuorovaikutussuhteiden kehityksessä, stressinhallinnassa sekä ylipäätään todellisuuden ymmärtämisessä.

Tarkkaavaisuuden tyypit

Jakaisin tarkkaavaisuuden näihin luokkiin.

A. Tahdonalainen tarkkaavaisuus

Meillä kaikilla on kyky ohjata tarkkaavaisuuttamme. Voimme suorittaa yhtä tehtävää tietoisesti asettamalla ulkoiset ärsykkeet taka-alalle tai kahta tehtävää vuorottelemalla tarkkaavaisuuttamme kahden asian välillä.

B. Automaattinen tarkkaavaisuus

Automaattinen tarkkaavaisuus aktivoituu meidän kohdatessa jotain tuntematonta tai normaalista poikkeavaa, jotain oletustemme vastaista. Näissä tilanteissa tuntemattoman kohtaaminen voi olla positiivinen tai negatiivinen kokemus. Tuntemus riippuu siitä, millaisia yhtymäkohtia tällä normaalista poikkeavalla asialla on menneisyyden kanssa.

C. Ulkoinen tarkkaavaisuus

Ulkoisella tarkkaavaisuudella tarkoitan tarkkaavaisuuden ohjaamista aistilliseen maailmaan. Puhe, elokuva, ruoka jne.

D. Sisäinen tarkkaavaisuus

Sisäisellä tarkkaavaisuudella tarkoitan tarkkaavaisuuden ohjaamista sisäiseen maailmaan, kuten ajatukset ja tunteet.

Tarkkaavaisuutta ohjaavat tekijät ja balanssi

Tarkkaavaisuuttaa ohjaavat monet eri tekijät, joihin kuuluvat muun muassa:

Henkilökohtaiset erot

Meillä kaikilla on biologiset ja psykologiset taipumuksemme, jotka vaikuttavat siihen, mihin kiinnitämme huomiomme.

Biologiset tekijät: kehomme ovat erilaisia ja niiden toiminta voi vaihdella. Sama ärsyke saattaa vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla.

Psykologiset tekijät: Esimerkiksi ihmiset, joilla on suuri avoimuus uusille kokemuksille, saattavat kiinnittää enemmän huomiota uusiin ja epätavallisiin asioihin.

Ympäristö

Ilman ympäristöä meillä ei olisi mitään mihin kiinnittää huomiota. Aika ja ympäristö (tai aika ja paikka) mahdollistavat syy seuraussuhteiden synnyn ja tarkkaavaisuus sijoittuu ajan ja ympäristön välimaastoon. Sen tehtävä on yhdistää tunnettu ympäristö, ja ajan seurauksesta syntynyt tuntematon ympäristö mahdollisimman tehokkaasti. Ilman aikaa tuijottaisimme vain yhtä kuvaa, mutta aika mahdollistaa asioiden siirtymisen pisteestä toiseen ja näin ollen tuntemattoman synnyn.

Tunnetilat

Ympäristöstä saatua informaatiota aletaan organisoimaan käyttämällä tunnetiloja. Tunteemme ovat kuin kompassi ja maailma on kartta. Me emme tiedä kartan lopullista päämäärää, mutta oppimalla ymmärtämään korkeuskäyriä ja maastoa, ohjaudumme luontaisesti halutulle reitille. Tämä maaston syyseuraussuhteiden ymmärtäminen johtaa siis positiivisiin tuntemuksiin ja väittäisin, että perimmäinen syy positiivisille tuntemuksille on syyseuraussuhteiden ymmärtäminen, oli aiheena mikä tahansa.

Esimerkiksi:

– Perheenjäseniin liittyvät lämpimät tuntemukset syntyvät havainnosta, että perheenjäsenen kanssa kommunikoinnilla ja hyvän olon tunteella on yhteys.

– Onnistumiseen liittyvät lämpimät tuntemukset syntyvät havainnosta, että asetetulla tavoitteella ja siinä onnistumisella on positiivinen yhteys.

– Luontoon liittyvät lämpimät tuntemukset syntyvät havainnosta, että luonnosta saatavalla sensorisella stimuluksella ja positiivisilla tuntemuksilla on yhteys jne.

Miksi näillä asioilla ja positiivisilla tuntemuksilla on yhteys?

Näitä kaikkia yhdistävät ennustettavuus ja järjestys, mikä tutkitusti synnyttää ihmisissä positiivisia tuntemuksia. Kaikista löytyy myös tuntematon elementti (aika), joka mahdollistaa uuden luomisen.

Tämän takia ihmisten kanssa kommunikointi on niin palkitsevaa, sillä siinä tunnettu ja tuntematon yhdistyvät hyvin tehokkaasti. Varmaan tästä hyvä esimerkki on lapsen saaminen. Paljon kaaosta, mutta myös paljon kaaoksen muuttumista järjestykseksi lapsen oppiessa nopeasti uusia asioita. Minulla ei tästä ole henkilökohtaista kokemusta, ainoastaan vierestä seurannut.

Tunnetilat ovat siis balanssin säilyttäjiä tunnetun ja tuntemattomat välillä ja tarkkaavaisuuden pysyessä tuolla rajalla koemme onnellisuutta. Alamme oppimaan, että solissa on järkevää liikkua, mutta välillä on hyvä käydä myös puskemassa rajoja kiipeämällä kohti huippuja, sillä ei voi koskaan tietää, jos sieltä löytyykin juuri se mitä olit etsimässä.

Tavoitteet

Tunne kompassin kokemusten pohjalta alkaa syntymään tavoitteita niiden asioiden pohjalle, joissa tarkkaavaisuus on kyennyt tehokkaimmin yhdistämään tunnetun ympäristön tuntemattoman kanssa tai toisin sanoen onnistunut oppimaan uutta. Alamme ymmärtämään mikä on optimaalinen aika levätä solassa ennen seuraavaa matkailua kohti huippuja. Kyvyttömyys havaita tätä balanssia voi johtaa esimerkiksi krooniseen stressiin, joka saattaa altistaa kiinnittämään enemmän huomiota uhkiin ja riskeihin. Kyvyttömyyden syitä voivat esimerkiksi olla liian nopeasta tuntemattoman kohtaamisesta eli traumasta syntynyt pelko tai liikaa solassa vietetty aika, jolloin tuntemattomasta muuttuu uhka.

Monissa myyteissä tuodaan esiin mitä tapahtuu, kun tätä balanssia ei olla löydetty.

Esimerkiksi:

Ikarus ja Daidalos (kreikkalainen mytologia)

Daidalos oli vangittuna Minotauruksen labyrintissa yhdessä poikansa Ikaroksen kanssa. He pakenivat Daidaloksen suunnitellessa sekä itselleen ja pojalleen parin siipiä, jotka oli valmistettu vahasta ja sulista. Daedalus varoitti Ikarosta lentämästä liian lähelle aurinkoa, koska vaha voisi sulaa siivistä, tai liian lähellä merta, koska kosteus voisi irrottaa sulat, mutta Ikaros unohti isänsä varoitukset lumoutuessaan lentämisestä. Hän kohosi yhä ylemmäs, kunnes jouduttuaan liian lähelle aurinkoa siivissä ollut vaha suli, ja Ikaros putosi mereen ja hukkui.

– Tässä tarinassa Ikarus oli liian uhkarohkea ja meni liian pitkälle kohti tuntematonta (huippuja), joka koitui hänen kohtalokseen.

The Fall of Icarus, Rubens, Peter Paul

Joona ja valas (Raamattu)

Joona pelkäsi Jumalan antamaa tehtävää ja yritti paeta sitä. Hän pakeni merelle, mutta Jumala lähetti myrskyn, joka uhkasi upottaa laivan. Joona tunnusti vastuunsa ja pyysi miehistöä heittämään hänet mereen. Valas nielaisi hänet ja Joona vietti kolme päivää sen vatsassa, kunnes Jumala vapautti hänet. Tämän jälkeen Joona täytti tehtävänsä ja meni varoittamaan Niniven kaupunkia, joka kääntyi synneistään.

– Tässä tarinassa Joona vältteli tuntematonta ja jäi liian pitkäksi aikaa solaan, mikä lopulta johti siihen, että tuntematon tuli hänen luokseen. Lopulta hän kuitenkin ymmärsi, että ainoa tapa mennä eteenpäin on hyväksyä vastuu ja kohdata tuntematon.

Jonah and the Whale, Pieter Lastman

Jaakobin paini (Raamattu)

Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: »Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.» Mutta Jaakob sanoi: »En päästä sinua, ellet siunaa minua.» Mies kysyi häneltä: »Mikä sinun nimesi on?» Hän vastasi: »Jaakob.» Silloin mies sanoi: »Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.» Jaakob sanoi hänelle: »Sano sinäkin nimesi.» Mutta mies vastasi: »Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?» Ja hän siunasi Jaakobin siellä. Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: »Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.»

1. Mooseksen kirja 32:23-31

– Jakob on esimerkki balanssin löytymisestä. Hän kohtasi tuntemattoman, haavoittui, mutta nousi lopulta voittajana ja oppi uutta.

Jacob wrestling with the angel, Gustave Doré

Meillä kaikilla on siis oma polkumme kohti totuutta ja hyvää elämää. Tämä polku muuttuu jatkuvasti oppiessamme uusia asioita. Se ei ole joukko kuolleita faktoja, vaan henki, joka puhuu sielumme läpi. Ja ainut tapa löytää tämä henki, on ohjata tarkkaavaisuus sinne, missä tunnettu ja tuntematon löytävät toisensa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *