Ateismi

Ateismi on viimeisten vuosikymmenten aikana noussut varsinkin kehittyneissä maissa varsin korkealle alustalle. 100 vuotta sitten tähän ryhmään kuuluivat vielä selvä vähemmistö, mikä tekee sen noususta ja nopeasti levittäytymisestä mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Lähestyn tätä aihetta pohjaten vahvasti Mikko Sillforsin tutkimukseen ateismista, jossa hän tarkastelee jumalattomuuden alkuperää ja sen yleistymistä.

Kaksoisprosessointiteoria

Mikko Sillfors lähestyy ateismin alkuperää ja lisääntymistä psykologisen kaksoisprosessointiteorian avulla. Tämä teoria kuvaa kahta ajattelu- ja tiedonprosessointitapaa, joiden on todettu olevan kytköksissä uskonnolliseen ja ateistiseen ajatteluun. Nämä ovat intuitiivinen ja reflektiivinen ajattelu

Intuitiivinen ajattelu

Intuitiivisella prosessointitavalla mieli käsittelee tietoa nopeasti, assoatiivisesti ja automaattisesti ilman tietoista ponnistelua. Se perustuu vanhoihin, evolutiivisesti muodostuneisiin prosesseihin ja on osittain yhteinen muiden eläinlajien kanssa. Intuitiivinen ajattelu hoitaa arkipäiväisiä tehtäviä ilman syvempää harkintaa, ja se toimii vaistonvaraisesti toistamalla aiemmin toimiviksi havaittuja malleja. Tämä tapahtuu ilman kielen tai kulttuurin vaikutusta.

Reflektiivinen ajattelu

Reflektiivinen prosessointitapa taas on hidas ja harkitseva, kontrolloitu, ponnistelua vaativa, kapasiteetiltaan pieni ja evolutiivisesti uusi. Se soveltuu paremmin monimutkaisempiin ongelmiin, jotka vaativat syvempää analyysia ja järjestelmällistä lähestymistapaa. Se mahdollistaa uusien päätösten tekemisen, varsinkin kun intuitio ei riitä. Kieli on tässä keskeisessä roolissa, koska se mahdollistaa sääntöjen ja logiikan soveltamisen ajattelussa. Reflektiivinen ajattelu nojaa vahvasti kulttuurisiin ja opittuihin ominaisuuksiin ja toimii analyyttisesti ja järjestelmällisesti. Tämä ajattelutapa on tärkeä esimerkiksi tieteellisessä ja loogisessa ajattelussa.

Ateismin on havaittu liittyvän reflektiivisen ajattelun korostumiseen ja tiettyjen intuitiivisten taipumusten heikkouteen.

Ateismin alkuperä ja yleistyminen

Ateismin alkuperä ja yleistyminen on monimutkainen ilmiö, jota Sillfors pyrkii selittämään tutkimuksessaan kolmesta näkökulmasta.

1) Ihmiselle lajityypillinen biologia
2) Yksilöllinen psykologinen temperamentti– ja persoonallisuustyyppi
3) Ympäristö ja etenkin sosiokulttuuri

Ateismin alkuperä ja yleistyminen tulisi ymmärtää näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena. Käydään seuraavaksi jokainen yksitellen läpi.

Ihmiselle lajityypillinen biologia

Ihmisen lajityypillinen biologia luo pohjan teismin syntyyn ja uskonnon yleisyyteen. Ihmisaivot ovat kehittyneet havaitsemaan älyllisiä toimijoita ympäristössään, mikä edesauttaa selviytymistä. Tämä taipumus, johtaa luonnolliseen taipumukseen olettaa toimijoita ilmiöiden takana, vaikkei niitä varsinaisesti havaittaisikaan. Lisäksi ihmisen mielen teoria auttaa tulkitsemaan toisten olentojen käyttäytymistä. Mielen teoria on määritelty kyvyksi ymmärtää, että muillakin olennoilla on oma tietoisuus, ajatukset ja tunteet ja näin ollen pystymme myös ennustamaan toisten olentojen käytöstä. Nämä ominaisuudet altistavat ihmisen uskonnollisille käsityksille, joissa oletetaan yliluonnollisia toimijoita. Myös taipumus olettaa mielen erilliseksi ruumiista ja etsiä asioille tarkoitusperäisiä selityksiä tukee uskonnollista ajattelua. Ihminen voidaan siis nähdä luonnostaan varsin uskonnolliseksi olennoksi. Ateismiin sen sijaan vaikuttavat enemmän psykologiset ominaisuudet ja ympäristö, joihin paneudumme seuraavaksi.

Yksilöllinen psykologinen temperamentti– ja persoonallisuustyyppi

Temperamenttiperustuu synnynnäisiin geneettisiin tekijöihin ja vaikuttaa yksilön reagoimis- ja käyttäytymistyyliin.Persoonallisuus muotoutuu temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksessa, sisältäen yksilön minäkäsityksen, arvot ja maailmankuvan.Eri yksilöiden välillä on vaihtelua alttiudessa uskonnolliseen ajatteluun, ja jotkut ovat skeptisempiä ja analyyttisempiä kuin toiset. Taipumus reflektiiviseen ajatteluun on yhteydessä ateismiin, kun taas taipumus intuitiiviseen ajatteluun vahvistaa uskonnollisia uskomuksia. Hyvin intuitiiviset henkilöt ovat siis todennäköisesti uskonnollisia ja reflektiiviset henkilöt ateisteja ympäristöstä riippumatta. Suurin osa väestöstä sijoittuu johonkin näiden kahden ääripään välimaastoon, jolloin ympäristön ja sosiokulttuuristen tekijöiden merkitys korostuu.

Sosiokulttuuriset tekijät

Sosiokulttuurisella ympäristöllä on merkittävä vaikutus intuitiiviseen ja reflektiiviseen ajatteluun sekä ateismiin. Nykyaikaisissa yhteisöissä, joissa elämäntavat ja ympäristö ovat muuttuneet luonnonympäristöstä, intuitiivisen ajattelun tarve vähenee. Kulttuurin tarjoamat tieteelliset selitykset voivat korvata intuitiiviset uskomukset, mikä edistää reflektiivistä ajattelua ja vähentää uskoa yliluonnolliseen. Erityisesti koulutetummissa ja tiedeyhteisöissä ateismi voi olla yleisempää, koska reflektiivinen ajattelu korostuu ja uskonnollisuus vähenee. Lisäksi välinpitämättömyys uskonnollisia kysymyksiä kohtaan voi nousta turvallisista ja vauraista olosuhteista, joissa ei ole tarvetta etsiä jumalallista apua elämän haasteisiin.

Ateismia tukevat näkökohdat voivat myös johtua siitä, että yksilö ei saa kulttuurista tukea uskonnollisille uskomuksille. Kulttuuri vaikuttaa siihen, mitä uskomuksia ja käyttäytymismalleja yksilö omaksuu, ja uskonnollisessa ympäristössä kasvaneet ovat todennäköisemmin uskonnollisia. Vahva maallinen hallinto ja uskonnon vähäinen näkyvyys voivat myös edistää ateismia. Esimerkiksi Pohjoismaissa, joissa on vahvat maallistuneet instituutiot ja hyvinvointivaltio, uskonnon rooli yhteiskunnassa on vähäinen ja uskonnottomuus yleistä. Tällaisissa yhteiskunnissa uskonnolliset uskomukset eivät välttämättä juurru yksilöihin, koska ateismi on paremmin tarjolla omaksuttavaksi ja levitettäväksi vastineena uskonnolliselle maailmankuvalle.

Ateismin syntyhistoriaa

Ateismi näyttäisi olevan historiallisesti harvinainen ilmiö, jonka ovat mahdollistaneet tietyt modernit olosuhteet. Sitä on kuitenkin myös ilmennyt historiassa. Tutkijoiden etsiessä merkkejä ateistisesta ajattelusta historiassa, niiden varhaisimmista ilmestymismuodoista löytyy ainakin nämä yhtäläisyydet:

1. Uskonnon- ja sananvapaus

2. Mahdollisuus selittää maailma filosofisesti

3. Mahdollisuus törmätä erilaisiin maailmankuviin ja vertailla niitä

Joonan kauppavaltiossa 600-500 eaa.

Nämä tekijät olivat olemassa esimerkiksi Joonan kauppavaltiossa, jossa erilaiset kulttuurivaikutteet ja maailmankuvat kohtasivat. He pyrkivät selittämään ilmiöitä järkiperäisesti ja katsoivat kaiken kehittyneen jostakin tietystä materiaalisesta alkuelementistä, kuten vedestä tai ilmasta. Aineella itsellään katsottiin olevan kyky synnyttää maailmassa havaittavat ilmiöt.

Demokristoksen atomismi 460-370 eaa.

Demokritos katsoi universumin koostuvan jakamattomista ja muuttumattomista perusosista, atomeista, jotka liikkuvat tyhjiössä ja yhdistyvät eri muodoiksi ja järjestyksiksi. Hän ei uskonut kuolemanjälkeiseen elämään ja katsoi luonnon olevan täysin aineellinen ja itseriittoinen kokonaisuus, jossa ei ollut sijaa millekään yliluonnolliselle. Epikurolaisuus jatkoi tästä, jossa kannatettiin ajatusta universumin ja aineen ikuisuudesta sekä elämän ja olentojen luonnollisesta kehittymisestä.

Antiikin aikaan ateismia esiintyi myös Intiassa, Egyptissä ja Kiinassa. Vaikka ateismi oli marginaalista ja sitä saatettiin vastustaa, se oli läsnä useissa kulttuuripiireissä ja filosofisissa koulukunnissa. Tuolta ajalta ateismista on kuitenkin säilynyt vähän merkkejä. Myöskään kristinuskon hallitsemalta keskiajalta ei juuri ole säilynyt viitteitä ateismista ja ateismi-termiäkin alettiin käyttää uudelleen vasta reformaation jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei ateistiseksi tulkittavaa ajattelua olisi keskiajalla esiintynyt.

Ateismin esiintulo 1500–1600 luvuilla

Ateismin näkyvyys kasvoi uuden ajan alusta 2000-luvulle useiden sosiokulttuuristen tekijöiden vaikutuksesta. Renessanssiajattelussa ja reformaation seurauksena ihmisten autonomia korostui ja auktoriteetteja kyseenalaistettiin. Uusi tiede haastoi perinteisen kristillisen maailmankuvan, kun löytöretkeilijät toivat tietoa eri kulttuureista ja uskonnoista. Antiikin ateismi, kuten Epikuros tuli jälleen esille ja herätti kiinnostusta. Uskonnolliset konfliktit synnyttivät uskontokriittistä ajattelua ja lisäsivät pyrkimystä varmaan tietoon. Valistusajan myötä ateistiset ajatukset levisivät älymystön piireissä ja järjestelmällinen ateistinen kirjoittelu alkoi. Ranskan vallankumouksen myötä uskonnollinen valta pyrittiin hävittämään ja korvaamaan järkiperäisillä uskomuksilla. Modernin aikakauden myötä ateismi vahvistui entisestään teollistumisen, koulutuksen yleistymisen ja tieteen kehityksen myötä. Ateismi eriytyi erilaisiin suuntauksiin ja tuli näkyväksi poliittisissa ja kulttuurisissa liikkeissä. 2000-luvulla ateismin näkyvyys on lisääntynyt erityisesti vastauksena uskonnon poliittiseen näkyvyyteen ja nykyiset sosiokulttuuriset olosuhteet suosivat ateismia länsimaissa.

Miksi ateismin tutkimus on tärkeää

Ateismi on pitkän kehitysprosessin tulos ja se on tullut tänne jäädäkseen ainakin toistaiseksi. Tämän takia myös sen tutkimus on tärkeää, sillä se pyrkii ymmärtämään ateismin syntyä, leviämistä ja ilmenemistä eri kulttuureissa sekä edistämään rakentavaa keskustelua uskonnon ja ateismin välillä. Aika näyttää mikä on seuraava tarina ateismin ja ihmiskunnan historiassa.

Lähteet:

Sillfors, Mikko (2014). Ateismin lähteillä. Jumalattomuuden alkuperän ja yleistymisen tarkastelua. Helsingin yliopisto

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *